Keväthommat saaressa

Kaksi kesää käytetty kompostoiva huussi oli tulossa täyteen. Ensin täyden huusitynnyrin raahaaminen rakennuksen taakse ylämäkeen arvelutti mutta kevyen maaston raivauksen ja pöntön alla olevien renkaiden avulla kuskaus ja tyhjennys sujui mutkattomasti. Raskaampaa oli kaivaa ainekselle muutaman kymmenen senttimetrin syvyinen kolo, johon maatunut ulostekasa kipattiin. Käsittämätöntä että maannos ei haissut miltään, ei edes lämpimälle kompostille. Irroitetut turpeet kasan päälle ja lopuksi kuopasta tulleet kivet ettei koira möyhi kasaa auki. Se rakastaa piehtaroida ulosteessa.
Virtsapönttö oli tyhjennetty jo kerran aikaisemmin mutta se oli myös uudelleen täynnä. Sinne tänne lorotellen hyvää lannoitetta metsämaalle. Onneksi rantaan on yli 20 meträ ettei aine järveen ainakaan joudu.

Keittiöllä astiahyllykkö ja pöytä avattiin kattopressuun kääritystä paketistaan ja keittiön katto viritettiin paikoilleen.
Siivousta, auringonottoa ja sitten saunaan, jossa olin asentanut kiukaan kylkeen vesisäiliön.

Saunatupa otetaan käyttöön

Enska on monitoimimies naapurisaaressa. Ostimme hänen veistämänsä saunatuvan puhelimitse viime kesänä sitä näkemättä. Runko on savusaunan henkeen veistetty pitkänurkkainen jossa hirret on jätetty pitkiksi. Varsinkin "järeää tavaraa ja valmiiksi harmaannutettu" kuullosti hyvältä. Kun Enska toi lautalla tavaran rantaan, olimme mykkiä. Hirret olivat valtavia ja niin ne myös painoivat. Koko loppukesän raahasimme niitä mäkeä ylös välillä kahdestaan välillä kaverit apuna. Syksyllä Enska kävi kokoamassa rungon traktori apunaan. Yksi ajo mäkeä ylös ei näkynyt luonnossa enää tänä keväänä ollenkaan.
Millainen katto? Enskan mielestä harjakatto oli ainoa vaihtoehto. Sellaiseksi talo oli veistetty. Liisan mielestä pulpettikatto mahdollistaa parven sisälle. Että sellainen. Syksyllä sitä ei enää saatu aikaiseksi, menee kevääseen.














Toukokuun alussa kävimme saaressa Liisan kanssa avaamassa kevätkauden. Maanviljelijä kävi laskemassa Busterin vesille sillä viime vuonna sinne meinasi mennä Volvo perässä.
Tässä kuvia tuvasta sellaisena kuin se nyt on. Se on valtavan upea. Yhdistelmä karjalaishirsitaloa ja modernia huvilaa. Uniikki.

Ostamamme ovi piti kuulemma nostaa vinssillä kurkihirrestä kun ei ihmisvoimin jaksanut. Enskaa alkoi epäilyttää että oven alla olevat kaksi puolikasta hirttä eivät kestä ja ne on tuettu. Tarvitaan yksi pilari lisää...
No nyt mökissä on nukuttu. Sieltä on komeat näköalat ja valoa riittää. Oveenkin tottunee.
Järvelle päin mökkiä tuskin huomaa.

Hiihtoretkellä Yövedellä

Lauantaipäivä oli kirkas ja välillä aurinkoinenkin. Jo venerannassa kävi selväksi ettei hiihtoretkestä tulisi helppo. Vettä oli jään ja lumen välissä paikoitellen 5 senttiä. Vetiset kohdat olivat aavistuksen verran tummempia, mutta osoittautui mahdottomaksi välttää niitä kokonaan. Lumi tarttui suksiin ja etenkin koiran turkkiin. Taikan vatsapuolella oli välillä useita kiloja ylimääräistä painoa. Salmet olivat yllättävän heikon näköisiä. Jännnityksen vallassa niistä mentiin yli ja kierrettiin pahimmat maan kautta. Ensi kerralla taidan ottaa kuivapuvun mukaan. Saareen päästyämme ajattelimme muka fiksusti oikaista saaren läpi. Alussa tarjolla oli kelkkaura mutta kun se loppui, totesimme ettei koiraa juuri näy upottavasta hangesta. Se loikki sinnikkäästi aikansa kuin pupu ja lopulta oli aivan poikki. Niin mekin. Palasimme takaisin jäälle.
Perillä lämmitettiin saunaa ja sulatettiin koiraa, joka rauhoittui syömään puolen tunnin ulinan jälkeen. Taidettiin siinä nukkua itsekin tunnin verran.

Maisema oli kaunis ja rauhallinen. Vekarsalon ympärillä kulkee talvella ilmiselvästi moottorikelkkojen vauhtirata, sen verran paljon jälkiä näkyi lumessa. Hiihto- tai jalanjälkiä ei kuitenkaan juuri ollenkaan. Yksi mökkiläinen nähtiin matkan varrella joka varoitteli heikoista jäistä salmissa.

Toimme mukanamme venerantaan oven ja ikkunan saunatupaa varten. Huutonetistä ostamani ovi on ylileveä, 120 cm ja kolmilasinen. Tästä seuraa että se osoittautui painavaksi kuin synti ja jossain vaiheessa kävi jo mielessä siitä luopuminen. Miten oven saisi edes raahattua mökille? Enska lupasi kuitenkin siirtää oven moottorikelkalla mäkeä ylös mökille saakka, jolloin välttäisimme kantamisen. Hän lupasi myös laittaa katon valmiiksi ennen jäiden lähtöä. Kevytpeitekatto näyttääkin vähän surulliselta hienon rungon päällä. Yksi kulma on ollut märkä varmaan koko talven. No - hirsi kestänee tuon käsittelyn.

Valkeus laskeutuu Vekaralle

Joulun kynnyksellä Saimaa näyttäytyy kovin erilaiselta. Vene piti kaivaa lumen alta ja auto juuttui auraamattomaan venerantaan. Rannoilla ei näkynyt ketään, ei ihmisiä, eläimiä taikka veneitä.
Saunaan oli saatu kuukausi sitten kiuas ja hormi Juhan, Jussin ja Jukan avustuksella, ja se toimi mainiona tavimajoitteena. Tosin ovi oli turvonnut ja sitä piti kirveellä pienentää puoli senttiä. Nukuimme poikien kanssa kyhätyllä väliaikaisilla lauteilla ja teimme ruokaa saunan lattialla.
Pimeä tuli nopeasti. Käväisin loistolla katselemassa hämärtyvää räntäsateista Yöveden selkää ja koitin muistaa miltä paikka näytti kesällä.
Laskimme verkot Liisan kanssa. Työnjaoksi on muodostunut että Liisa hoitelee verkko-osaston ja minä veneen. Koskapa vesi on hyisen kylmää, olimme varustautuneet pelastusliivien lisäksi kuivapuvuilla.
Lähdön tohinassa kävimme nostamassa verkot ja saimmekin tuollaisen kauniin taimenen joulun kunniaksi.

Talvivalmistelut oli nopeasti tehty: Purimme keittiökatoksen ja pakkasimme tavarat huussiin. Ehkäpä tänne pitää tulla keväämmällä hiihtoretkelle...