Joulun kynnyksellä Saimaa näyttäytyy kovin erilaiselta. Vene piti kaivaa lumen alta ja auto juuttui auraamattomaan venerantaan. Rannoilla ei näkynyt ketään, ei ihmisiä, eläimiä taikka veneitä.
Saunaan oli saatu kuukausi sitten kiuas ja hormi Juhan, Jussin ja Jukan avustuksella, ja se toimi mainiona tavimajoitteena. Tosin ovi oli turvonnut ja sitä piti kirveellä pienentää puoli senttiä. Nukuimme poikien kanssa kyhätyllä väliaikaisilla lauteilla ja teimme ruokaa saunan lattialla.
Pimeä tuli nopeasti. Käväisin loistolla katselemassa hämärtyvää räntäsateista Yöveden selkää ja koitin muistaa miltä paikka näytti kesällä.
Laskimme verkot Liisan kanssa. Työnjaoksi on muodostunut että Liisa hoitelee verkko-osaston ja minä veneen. Koskapa vesi on hyisen kylmää, olimme varustautuneet pelastusliivien lisäksi kuivapuvuilla.
Lähdön tohinassa kävimme nostamassa verkot ja saimmekin tuollaisen kauniin taimenen joulun kunniaksi.
Talvivalmistelut oli nopeasti tehty: Purimme keittiökatoksen ja pakkasimme tavarat huussiin. Ehkäpä tänne pitää tulla keväämmällä hiihtoretkelle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti